Suomen kielioppia edistyneille Verbit aikamuodot ja tapaluokat Tuula Marila Hanna Tarkki

2 Verbit taipuvat PERSOONAMUODOISSA eli FINIITTIMUODOISSA Lisäksi verbeillä on infiniittimuotoja eli nominaalimuotoja, jotka taipuvat kuten nominit. AIKAMUODOISSA eli TEMPUKSISSA yksinkertaisissa: preesensissä ja imperfektissä liittotempuksissa: perfektissä ja pluskvamperfektissä TAPALUOKISSA eli MODUKSISSA indikatiivissa, konditionaalissa, potentiaalissa ja imperatiivissa Verbeillä on kaksi pääluokkaa aktiivi (persoonataivutus) passiivi (tekijää ei mainita) Suomessa on kuusi verbityyppiä, joiden taivutus poikkeaa toisistaan. Muista astevaihtelu myös verbitaivutuksessa!

3 Verbityypit Suomen kuusi verbityyppiä: 1-A anta|a, kysy|ä (kysy-) 2-dA juo|da, syö|dä (syö-) 3-lA -rA -nA -(s)tA opiskel|la, tul|la (tule-) pur|ra (pure-) men|nä (mene-) nous|ta (nouse-) 4-(V)tA halu|ta, herä|tä (herää-) 5-(i)tA tarvi|ta, häiri|tä (häiritse-) 6-(e)tA lämm|etä, valje|ta (valkene-)

4 Verbityyppi I Astevaihtelu verbi- tyyppi 1 infinitiivivartalo vahva yks. 1. ja 2. pers. mon. 1. ja 2. pers. heikko yks. ja mon. 3. pers. vahva k : luke | alue | nluke | e p : vleipo | aleivo | tleipo | vat kk : knukku | anuku | mmenukku | u t : dtietä | ätiedä | ttetietä | vät Leipooko Pekka aina jouluisin? Ei leivo, mutta minä leivon. Luetteko te lapsille sadun joka ilta? Minä en lue, mutta Raija lukee. Huom.! Kieltomuodossa on heikko aste kaikissa persoonissa. Lisää aiheesta kohdassa Astevaihtelu

5 Verbityypit III, IV ja VI Astevaihtelu muutosinfinitiivivartalo heikko taivutusvartalo vahva nt : nnkuunnel | la 3kuuntele | n, kuuntele | e t : driidel | lä 3riitele | mme, riitele | vät kk : kpaka | ta 4pakkaa | t, pakkaa | tte p : vtava | ta 4tapaa, tapaa | mme lke : ljevalje | ta 6valkene | e, valkene | vat k : pae | ta 6pakene | n, pakene | e Riitelettekö te usein siivoamisesta? Emme riitele, mutta riitelemme rahankäytöstä. Huom.! Myös kieltomuodossa on aina vahva aste kaikissa persoonissa.

6 Verbityypit verbejä kustakin tyypistä aistia antaa auttaa elää kaatua kouluttaa kuihtua kysyä laittaa laulaa lukea ohittaa osua venyä viihtyä väsyä yltyä ennakoida häiriköidä ilakoida juoda jäädä kritisoida luoda mellakoida panikoida saada syödä tuoda uida uutisoida viedä visioida voida ajatella elellä epäillä juosta katsella kuunnella mennä nousta olla opiskella otella panna purra surra taiteilla tapella tulla arvata avata karata korjata korvata ladata lainata lastata luvata maalata maata pudota surffata tavata upota vedota virrata hallita harkita hillitä häiritä iloita kyyditä palkita punnita ravita suvaita tarvita tilkitä tulkita tuomita vallita vangita villitä aueta edetä enetä lyhetä lämmetä oieta paeta pidetä pimetä rohjeta tarjeta tummeta vaaleta vaieta valjeta viiletä vähetä

7 Aikamuodot: preesens Preesens ilmaisee 1. menemätöntä aikaa 2. hetkeä, joka on samanaikainen puhehetken kanssa 3. joskus myös tulevaa, puhehetken jälkeistä aikaa Preesensiä käytetään 1. kerrottaessa puhehetken tapahtumista ja tilanteista: Kukko juoksee katolla. 2. yleispätevissä ajattomissa ilmauksissa: Ihminen on erehtyväinen. 2. referoinneissa: N:n mukaan tulokset osoittavat riskin olevan olemassa. Preesensillä ei ole morfologista tunnusta. Persoonapääte liittyy suoraan taivutusvartaloon. Vartalon lyhyt loppuvokaali pitenee yksikön 3. persoonassa: Hän hymyilee, nauraa ja uneksii.

8 Aikamuodot: imperfekti 1/2 Imperfekti ilmaisee 1. mennyttä aikaa 2. tekemistä, joka on tapahtunut ennen puhehetkeä Imperfektin tunnus on -i, joka liitetään verbin taivutusvartalon ja persoonapäätteen väliin. Imperfektissä pätevät samat astevaihtelusäännöt kuin preesensissä: Annan tänään Lisalle kirjeen. Annoin eilen Helmille omenan. Negatiivinen imperfekti muodostetaan kieltoverbistä ja II partisiipista (-nUt, -sUt, -lUt, -rUt; -neet, -seet, -leet, -reet): Hän ei uinut Atlantin yli viime kesänä. Koirat eivät purreet illalla luuta. Huom.! Verbityypeissä IV, V ja VI pääte on -nnUt ja -nneet: Minä en lapsena pelännyt pimeää. Te ette eilen harkinneet asiaa.

9 Aikamuodot: imperfekti 2/2 Muutokset verbityypeittäin Verbityyppi I matkustaa : matkusti, puhua : puhui, laittaa : laittoi poikkeusryhmä: tietää : tiesi, löytää : löysi, tuntea : tunsi jne. Verbityyppi II uida : ui, saada : sai, tuoda : toi poikkeusryhmä: käydä : kävi, nähdä : näki, tehdä : teki Verbityyppi IIIsuudella : suuteli, luistella : luisteli, pestä : pesi Verbityyppi IVhypätä : hyppäsi, pelata : pelasi, taata : takasi Verbityyppi Vhäiritä : häiritsi, valita : valitsi, tulkita : tulkitsi Verbityyppi VIvanheta : vanheni, tarjeta : tarkeni, edetä : eteni

10 Aikamuodot: perfekti Perfekti muodostetaan olla-verbin preesensistä ja II partisiipista: Oletko jo noussut? He eivät ole koskaan käyneet Milanossa. Perfekti ilmaisee menneessä ajassa tapahtunutta tekemistä, jonka vaikutukset ulottuvat puhehetkeen jollain tavalla: Olen paistanut tämän kakun itse. Oletteko jo lukeneet tämän päivän Helsingin Sanomat? Perfekti ei viittaa mihinkään tiettyyn tapahtumahetkeen (vrt. imperfekti): Te olette olleet Lapissa monta kertaa. Hän ei ole koskaan syönyt sushia. Perfektillä voi myös kuvata toimintaa, joka tapahtuu ennen tulevaa ajankohtaa: Sitten kun olen lukenut tenttiin tarpeeksi, lähden kuntosalille.

11 Aikamuodot: pluskvamperfekti Pluskvamperfekti ilmaisee tekemistä, jota tarkastellaan menneen ajan kannalta. Se kuvaa siis mennyttä aikaa aiempaa tapahtumista. Pluskvamperfekti muodostetaan olla-verbin imperfektistä ja II partisiipista: Olin juuri syönyt aamiaiseni, kun kuulin tapauksesta. Linda oli opiskellut monia kieliä. Ministerit olivat kokoontuneet kriisi-istuntoon. Äiti kertoi, että meidät oli kutsuttu juhliin. Pluskvamperfekti voi ilmaista myös, että tieto on peräisin joltakulta toiselta, eli sanoma on referaatti: (Naapuri kertoi, että) Kerttu oli sitten vihdoin valmistunut.

12 Kielteiset aikamuodot Kaikkiin kielteisiin aikamuotoihin kuuluu kieltoverbi, joka taipuu persoonissa: en, et, ei, emme, ette, eivät (passiivissa: ei) Suomessa kieltosanana toimii taipuva verbi, joka kongruoi lauseen kieliopillisen subjektin kanssa: Minä en halua enää katsoa tylsiä uusintoja. Me emme vielä ostaneet uutta autoa. He eivät alkaneet perustella väitteitään. Te ette saa käyttää toisten omaisuutta. Sinä et voi sulkea silmiäsi tosiasioilta. Kasvihuoneilmiötä ei voida paljoakaan hidastaa.

13 PUHU|A -a aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä puhun minä en puhu me puhumme me emme puhu myönt. kielt. sinä puhut sinä et puhu te puhutte te ette puhu myönt. kielt. hän puhuu hän ei puhu he puhuvat he eivät puhu PUHU|A -a passiivi tunnus -tAAn, kielt. -tA myönt. kielt. puhutaan ei puhuta Taivutus: verbityyppi 1 1/4 indikatiivin preesensindikatiivin

14 PUHU|A -a aktiivi yksikkö tunnus -i-, kielt. -nUt aktiivi monikko tunnus -i-, kielt. -neet myönt. kielt. minä puhuin minä en puhunut me puhuimme me emme puhuneet myönt. kielt. sinä puhuit sinä et puhunut te puhuitte te ette puhuneet myönt. kielt. hän puhui hän ei puhunut he puhuivat he eivät puhuneet PUHU|A -a passiivi tunnus -ttiin, kielt. -ttU myönt. kielt. puhuttiin ei puhuttu Taivutus: verbityyppi 1 2/4 indikatiivin imperfekti

15 PUHU|A -a aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -neet myönt. kielt. minä olen puhunut minä en ole puhunut me olemme puhuneet me emme ole puhuneet myönt. kielt. sinä olet puhunut sinä et ole puhunut te olette puhuneet te ette ole puhuneet myönt. kielt. hän on puhunut hän ei ole puhunut he ovat puhuneet he eivät ole puhuneet PUHU|A -a passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. on puhuttu ei ole puhuttu Taivutus: verbityyppi 1 3/4 indikatiivin perfekti

16 PUHU|A -a aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -neet myönt. kielt. minä olin puhunut minä en ollut puhunut me olimme puhuneet me emme olleet puhuneet myönt. kielt. sinä olit puhunut sinä et ollut puhunut te olitte puhuneet te ette olleet puhuneet myönt. kielt. hän oli puhunut hän ei ollut puhunut he olivat puhuneet he eivät olleet puhuneet PUHU|A -a passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. oli puhuttu ei ollut puhuttu Taivutus: verbityyppi 1 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

17 JUO|DA -da aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä juon minä en juo me juomme me emme juo myönt. kielt. sinä juot sinä et juo te juotte te ette juo myönt. kielt. hän juo hän ei juo he juovat he eivät juo JUO|DA -da passiivi tunnus -An kielteisessä positiivisen muodon pääte pois myönt. kielt. juodaan ei juoda Taivutus: verbityyppi 2 1/4 indikatiivin preesens

18 JUO|DA -da aktiivi yksikkö tunnus -i-, kielt. -nUt aktiivi monikko tunnus -i-, kielt. -neet myönt. kielt. minä join minä en juonut me joimme me emme juoneet myönt. kielt. sinä joit sinä et juonut te joitte te ette juoneet myönt. kielt. hän joi hän ei juonut he joivat he eivät juoneet JUO|DA -da passiivi tunnus -tiin, kielt. -tU myönt. kielt. juotiin ei juotu Taivutus: verbityyppi 2 2/4 indikatiivin imperfekti

19 JUO|DA -da aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -neet myönt. kielt. minä olen juonut minä en ole juonut me olemme juoneet me emme ole juoneet myönt. kielt. sinä olet juonut sinä et ole juonut te olette juoneet te ette ole juoneet myönt. kielt. hän on juonut hän ei ole juonut he ovat juoneet he eivät ole juoneet JUO|DA -da passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -tU myönt. kielt. on juotu ei ole juotu Taivutus: verbityyppi 2 3/4 indikatiivin perfekti

20 JUO|DA -da aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -neet myönt. kielt. minä olin juonut minä en ollut juonut me olimme juoneet me emme olleet juoneet myönt. kielt. sinä olit juonut sinä et ollut juonut te olitte juoneet te ette olleet juoneet myönt. kielt. hän oli juonut hän ei ollut juonut he olivat juoneet he eivät olleet juoneet JUO|DA -da passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -tU myönt. kielt. oli juotu ei ollut juotu Taivutus: verbityyppi 2 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

21 OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä opiskelen minä en opiskele me opiskelemme me emme opiskele myönt. kielt. sinä opiskelet sinä et opiskele te opiskelette te ette opiskele myönt. kielt. hän opiskelee hän ei opiskele he opiskelevat he eivät opiskele OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta passiivi tunnus -An kielteisessä positiivisen muodon pääte pois myönt kielt. opiskellaan ei opiskella Taivutus: verbityyppi 3 1/4 indikatiivin preesens

22 OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta aktiivi yksikkö tunnus -i- kielt. -nUt, -lUt, -rUt, -sUt aktiivi monikko tunnus -i- kielt. -neet, -leet, -reet, -seet myönt. kielt. minä opiskelin minä en opiskellut me opiskelimme me emme opiskelleet myönt. kielt. sinä opiskelit sinä et opiskellut te opiskelitte te ette opiskelleet myönt. kielt. hän opiskeli hän ei opiskellut he opiskelivat he eivät opiskelleet OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta passiivi tunnus -tiin, kielt. -tU myönt. kielt. opiskeltiin ei opiskeltu Taivutus: verbityyppi 3 2/4 indikatiivin imperfekti

23 OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nUt,-lUt, -rUt, -sUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -neet,-leet, -reet, -seet myönt. kielt. minä olen opiskellut minä en ole opiskellut me olemme opiskelleet me emme ole opiskelleet myönt. kielt. sinä olet opiskellut sinä et ole opiskellut te olette opiskelleet te ette ole opiskelleet myönt. kielt. hän on opiskellut hän ei ole opiskellut he ovat opiskelleet he eivät ole opiskelleet OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -tU myönt kielt. on opiskeltu ei ole opiskeltu Taivutus: verbityyppi 3 3/4 indikatiivin perfekti

24 OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nUt,-lUt, -rUt, -sUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -neet,-leet, -reet, - seet myönt. kielt. minä olin opiskellut minä en ollut opiskellut me olimme opiskelleet me emme olleet opiskelleet myönt. kielt. sinä olit opiskellut sinä et ollut opiskellut te olitte opiskelleet te ette olleet opiskelleet myönt. kielt. hän oli opiskellut hän ei ollut opiskellut he olivat opiskelleet he eivät olleet opiskelleet OPISKEL|LA -la, -ra, -na, -(s)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -tU myönt kielt. oli opiskeltu ei ollut opiskeltu Taivutus: verbityyppi 3 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

25 HALU|TA -(V)ta aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä haluan minä en halua me haluamme me emme halua myönt. kielt. sinä haluat sinä et halua te haluatte te ette halua myönt. kielt. hän haluaa hän ei halua he haluavat he eivät halua HALU|TA -(V)ta passiivi tunnus -An kielteisessä positiivisen muodon pääte pois myönt kielt. halutaan ei haluta Taivutus: verbityyppi 4 1/4 indikatiivin preesens

26 HALU|TA -(V)ta aktiivi yksikkö tunnus -(s)i- kielt. -nnUt aktiivi monikko tunnus -(s)i- kielt. -nneet myönt. kielt. minä halusin minä en halunnut me halusimme me emme halunneet myönt. kielt. sinä halusit sinä et halunnut te halusitte te ette halunneet myönt. kielt. hän halusi hän ei halunnut he halusivat he eivät halunneet HALU|TA -(V)ta passiivi tunnus -ttiin, kielt. -ttU myönt. kielt. haluttiin ei haluttu Taivutus: verbityyppi 4 2/4 indikatiivin imperfekti

27 HALU|TA -(V)ta aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olen halunnut minä en ole halunnut me olemme halunneet me emme ole halunneet myönt. kielt. sinä olet halunnut sinä et ole halunnut te olette halunneet te ette ole halunneet myönt. kielt. hän on halunnut hän ei ole halunnut he ovat halunneet he eivät ole halunneet HALU|TA -(V)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. on haluttu ei ole haluttu Taivutus: verbityyppi 4 3/4 indikatiivin perfekti

28 HALU|TA -(V)ta aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olin halunnut minä en ollut halunnut me olimme halunneet me emme olleet halunneet myönt. kielt. sinä olit halunnut sinä et ollut halunnut te olitte halunneet te ette olleet halunneet myönt. kielt. hän oli halunnut hän ei ollut halunnut he olivat halunneet he eivät olleet halunneet HALU|TA -(V)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. oli haluttu ei ollut haluttu Taivutus: verbityyppi 4 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

29 TARVI|TA -(i)ta aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä tarvitsen minä en tarvitse me tarvitsemme me emme tarvitse myönt. kielt. sinä tarvitset sinä et tarvitse te tarvitsette te ette tarvitse myönt. kielt. hän tarvitsee hän ei tarvitse he tarvitsevat he eivät tarvitse TARVI|TA -(i)ta passiivi tunnus -An kielteisessä positiivisen muodon pääte pois myönt kielt. tarvitaan ei tarvita Taivutus: verbityyppi 5 1/4 indikatiivin preesens

30 TARVI|TA -(i)ta aktiivi yksikkö tunnus -i- kielt. -nnUt aktiivi monikko tunnus -i- kielt. -nneet myönt. kielt. minä tarvitsin minä en tarvinnut me tarvitsimme me emme tarvinneet myönt. kielt. sinä tarvitsit sinä et tarvinnut te tarvitsitte te ette tarvinneet myönt. kielt. hän tarvitsi hän ei tarvinnut he tarvitsivat he eivät tarvinneet TARVI|TA -(i)ta passiivi tunnus -ttiin, kielt. -ttU myönt. kielt. tarvittiin ei tarvittu Taivutus: verbityyppi 5 2/4 indikatiivin imperfekti

31 TARVI|TA -(i)ta aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olen tarvinnut minä en ole tarvinnut me olemme tarvinneet me emme ole tarvinneet myönt. kielt. sinä olet tarvinnut sinä et ole tarvinnut te olette tarvinneet te ette ole tarvinneet myönt. kielt. hän on tarvinnut hän ei ole tarvinnut he ovat tarvinneet he eivät ole tarvinneet TARVI|TA -(i)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -ttU myönt kielt. on tarvittu ei ole tarvittu Taivutus: verbityyppi 5 3/4 indikatiivin perfekti

32 TARVI|TA -(i)ta aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olin tarvinnut minä en ollut tarvinnut me olimme tarvinneet me emme olleet tarvinneet myönt. kielt. sinä olit tarvinnut sinä et ollut tarvinnut te olitte tarvinneet te ette olleet tarvinneet myönt. kielt. hän oli tarvinnut hän ei ollut tarvinnut he olivat tarvinneet he eivät olleet tarvinneet TARVI|TA -(i)ta passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -ttU myönt kielt. oli tarvittu ei ollut tarvittu Taivutus: verbityyppi 5 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

33 LÄMMETÄ -(e)tA aktiivi yksikkö aktiivi monikko myönt. kielt. minä lämpenen minä en lämpene me lämpenemme me emme lämpene myönt. kielt. sinä lämpenet sinä et lämpene te lämpenette te ette lämpene myönt. kielt. hän lämpenee hän ei lämpene he lämpenevät he eivät lämpene LÄMMETÄ -(e)tA passiivi tunnus -An kielteisessä positiivisen muodon pääte pois myönt kielt. lämmetään ei lämmetä Taivutus: verbityyppi 6 1/4 indikatiivin preesens

34 LÄMMETÄ -(e)tA aktiivi yksikkö tunnus -i- kielt. -nnUt aktiivi monikko tunnus -i- kielt. -nneet myönt. kielt. minä lämpenin minä en lämmennyt me lämpenimme me emme lämmenneet myönt. kielt. sinä lämpenit sinä et lämmennyt te lämpenitte te ette lämmenneet myönt. kielt. hän lämpeni hän ei lämmennyt he lämpenivät he eivät lämmenneet LÄMMETÄ -(e)tA passiivi tunnus -ttiin, kielt. -ttU myönt. kielt. lämmettiin ei lämmetty Taivutus: verbityyppi 6 2/4 indikatiivin imperfekti

35 LÄMMETÄ -(e)tA aktiivi yksikkö olla-verbin preesens + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin preesens + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olen lämmennyt minä en ole lämmennyt me olemme lämmenneet me emme ole lämmenneet myönt. kielt. sinä olet lämmennyt sinä et ole lämmennyt te olette lämmenneet te ette ole lämmenneet myönt. kielt. hän on lämmennyt hän ei ole lämmennyt he ovat lämmenneet he eivät ole lämmenneet LÄMMETÄ -(e)tA passiivi olla-verbin yks. 3. pers. preesens + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. on lämmetty ei ole lämmetty Taivutus: verbityyppi 6 2/4 indikatiivin perfekti

36 LÄMMETÄ -(e)tA aktiivi yksikkö olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nnUt aktiivi monikko olla-verbin imperfekti + pääverbissä -nneet myönt. kielt. minä olin lämmennyt minä en ollut lämmennyt me olimme lämmenneet me emme olleet lämmenneet myönt. kielt. sinä olit lämmennyt sinä et ollut lämmennyt te olitte lämmenneet te ette olleet lämmenneet myönt. kielt. hän oli lämmennyt hän ei ollut lämmennyt he olivat lämmenneet he eivät olleet lämmenneet LÄMMETÄ -(e)tA passiivi olla-verbin yks. 3. pers. imperfekti + pääverbissä pääte -ttU myönt. kielt. oli lämmetty ei ollut lämmetty Taivutus: verbityyppi 6 4/4 indikatiivin pluskvamperfekti

37 Tapaluokat eli modukset 1/3 Modukset ilmaisevat, miten puhuja suhtautuu verbin kuvaamaan toimintaan. Suomessa on neljä modusta: 1. Indikatiivi: ei tunnusta En tunne toista hänen veroistaan. 2. Konditionaali: tunnus -isi- Ei kannattaisi ostaa kaikkein halvinta polkupyörää. Kaataisitko minulle tuota maukasta viiniä? 3. Potentiaali: tunnus -ne- (ed. äänteeseen assimiloituneena -se-, -le- tai -re-) Sopimusta ei allekirjoitettane lähiaikoina. 4. Imperatiivi: yksikön 2. persoonassa ei ole tunnusta; monikon 2. persoonan tunnus on -kAA, kieltomuodossa -kA. Lue läksysi äläkä häiritse minua! Tulkaa jo!

38 Modukset 2/3 käyttö Indikatiivi (yleisin) kuvaa toiminnan sellaisenaan ilman erityissävyä Kalle opiskelee ahkerasti. esiintyy kaikissa aikamuodoissa. takaisin verbitaivutuksiin Konditionaali ilmaisee tekemisen ehdonalaisena Kalle opiskelisi enemmänkin, jos hänellä olisi aikaa. esiintyy preesensissä ja perfektissä. Kalle lukisi tänäänkin, jos hän saisi tenttikirjan käsiinsä. Kalle olisi lukenut tänäänkin, jos hän olisi saanut tenttikirjan käsiinsä. Sitä käytetään usein kohteliaisuusilmauksissa. Auttaisitko Kallea parantamaan opiskelutyyliään?

39 Modukset 3/3 käyttö Potentiaali ilmaisee verbin tekemisen epävarmana mutta mahdollisena ja ajateltavissa olevana Tulokset selvinnevät pian. on yleiskielessä harvinainen, kirjoitetuissa teksteissä hiukan yleisempi. olla-verbin potentiaali: lienen, lienet, lienee, lienemme, lienette, lienevät, oltaneen Imperatiivi ilmaisee käskyä tai toivetta. Ole hyvä ja sulje kännykkä! ei esiinny lainkaan yksikön 1. persoonassa. Aikamuoto on tavallisesti preesens; perfektiä ei juurikaan käytetä. Kieltoverbillä on omat imperatiivimuotonsa: älä, älköön, älkäämme, älkää, älkööt. Älä usko kaikkea, mitä kerrotaan. Älkää vielä menkö!

40 Modukset 1/5 Taivutus Konditionaali myönteinen (tunnus -isi-) AKT.PREESENSPERFEKTI katsoisin katsoisit katsoisi katsoisimme katsoisitte katsoisivat olisin katsonut olisit katsonut olisi katsonut olisimme katsoneet olisitte katsoneet olisivat katsoneet PASS.PREESENSPERFEKTI katsottaisiinolisi katsottu Jos riskitekijät olisi otettu huomioon, onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

41 Modukset 2/5 Taivutus Konditionaali kielteinen (tunnus -isi-) AKT.PREESENSPERFEKTI en katsoisi et katsoisi ei katsoisi emme katsoisi ette katsoisi eivät katsoisi en olisi katsonut et olisi katsonut ei olisi katsonut emme olisi katsoneet ette olisi katsoneet eivät olisi katsoneet PASS.PREESENSPERFEKTI ei katsottaisiei olisi katsottu Kunpa huomenna ei taas sataisi!

42 Modukset 3/5 Taivutus Potentiaali myönteinen (tunnus -ne-, assimilaatio: -se-, -re-, -le- syönen, juossen, surren, tullen) AKT.PREESENSPERFEKTI katsonen katsonet katsonee katsonemme katsonette katsonevat lienen katsonut lienet katsonut lienee katsonut lienemme katsoneet lienette katsoneet lienevät katsoneet PASS.PREESENSPERFEKTI katsottaneenlienee katsottu Sää muuttunee sateiseksi. Televisiota lienee käytetty ennen nykyistä vähemmän.

43 Modukset 4/5 Taivutus Potentiaali kielteinen (tunnus -ne-, assimilaatio: -se-, -re-, -le- en syöne, en juosse, en surre, en tulle) AKT.PREESENSPERFEKTI (huom. olla-verbin vartalo: lie-) en katsone et katsone ei katsone emme katsone ette katsone eivät katsone en liene katsonut et liene katsonut ei liene katsonut emme liene katsoneet ette liene katsoneet eivät liene katsoneet PASS.PREESENSPERFEKTI (huom. olla-verbin vartalo: lie-) ei katsottaneei liene katsottu Asiaa ei tutkittane enempää.

44 Modukset 5/5 Taivutus Imperatiivi myönteinen ja kielteinen AKT.MYÖNT.KIELT. Preesens yks. 1. pers. yks. 2. pers. yks. 3. pers. mon. 1. pers. mon. 2. pers. mon. 3. pers. - katso katsokoon katsokaamme katsokaa katsokoot - - älä katso älköön katsoko älkäämme katsoko älkää katsoko älkööt katsoko PASS.MYÖNT.KIELT. Preesenskatsottakoon(älköön katsottako) Jokainen katsokoon peiliin! Älkäämme jääkö pohtimaan tätä liikaa!

45 Missä järjestyksessä morfeemit ovat? Viime viikolla pelasimme polttopalloa. Auttakaa nyt tuota vanhaa rouvaa! Maalattaisiinko mökin katto hyvä sään aikana? Syönette mieluummin kelpo ravintolassa kuin nakkikioskilla. vartalopassiivin tunnus aikamuodon tunnus tapaluokan tunnus persoona- pääte finiittimuoto pelaa-(s)i--mmepelasimme autta--kAAauttakaa maalaa--ttA-isi--inmaalattaisiin syö--ne--ttesyönette